Meni sitten vuosi...

On kulunut vuosi. Pitkä, osin raskas, outo vuosi. Monella tavalla hyväkin vuosi. Lapset ovat kasvaneet. Nyt puhuu äiti. En enää mitenkään voi kirjoittaa lasten suulla. Nuo kuusi- ja neljävuotiaat tenavat ilmaisevat itseään jo niin sujuvasti, monisanaisesti. Ilmaisu on rikasta, sanavalinnat ovat usein osuvampia kuin äidillä. Ei niiden suulla enää voi puhua. Voi vaan seurata vierestä, ihmetellä ja ihastella. Yrittää olla riittävästi lähellä ja läsnä.

Mietin, voinko jatkaa samaa blogia. Mitäs me mukulat... Onko se nyt mikään aikuisen blogin otsikko... Mutta toisaalta... Mistä kirjoittaisin, ellen mukuloista. Viimeiset vuodet olen pääasiassa hoitanut lapsia ja tehnyt töitä. Välillä paino ensimmäisellä, välillä jälkimmäisellä. Marraskuussa liityin jäseneksi Lippumäen Fressiin, vaikka olin vannonut, etten ikinä liity sorru moiseen. En kuitenkaan ehdi käydä, niin en halua sitoutua maksamaan monta kymppiä kuussa. Nyt se rakentui kuitenkin niin lähelle, etten keksinyt itselleni riittävästi syitä olla liittymättä. Ja olen ehtinyt käydä... Eli minulla on noiden kahden pääasiallisen puuhan lisäksi harrastus. Kohta vaihtuu vuosi. Odotan, löytyykö elämään vielä muitakin ulottuvuuksia.

Mitäs me mukulat... Niin onko se nyt mistään kotoisin... Toisaalta melkoiseksi mukulaksi sitä itsensä välillä tuntee. Vaikka kun väsyneenä lähtee mukaan lasten kiukutteluun. Me kaikki käyttäydytään kuin kolmivuotiaat, vaikkei meillä enää yhtään sellaista ole... Itsekin sitä pahana päivänä kiljuu ja polkee jalkaa kun ei juuri sillä hetkellä muuta osaa taikka jaksa. Mutta yhdessä me kasvetaan. Opitaan toinen toisiltamme tätä elämää. Äitikin aikuistuu... On tullut mieleen, että jos ei olisi noita mukuloita.. sitten minä vasta mukula olisinkin...

Mutta siis tuo otsikko on oikein sopiva. Edelleen.

On tarkoitus hommata uusi kamera. Jos tulisi taas kuvattua... Kun on vähän jäänyt. Nykyinen kapistus ylivalottaa kaiken, mikä kuvaan osuu. Ei ole tullut paljon kuvattua.

Eilen oli esikoisen joulujuhla eskassa. Vältyin kyyneliltä, toisin kuin nelivuotiaan joulujuhlassa... Mutta olivat ne kyllä reippaita. Ja innoissaan. Meidänkin poikanen, joka aina yleensä on enemmän jalkapohjat ilmassa ja pää pilvissä, irti tästä hetkestä. Eilen se tiesi tarkkaan, mitä oli tekemässä. Hän oli isovelikuusi. Lausui omat vuorosanansa mikrofoniin takeltelematta, auttoi kaveria kuiskaamalla miltei huomaamattomasti, kun kaveria kaiketi jännitti ja vuorosanat unohtuivat. Olin haljeta ylpeydestä. Ja niin oli poikanenkin. "Kuulitko sä ne vuorosanat? Ne jotka mä sanoin MIKROFONIIN. Ne, että Ehkä sinäkin pääset ensi jouluna??" "Kuulin rakas, kuulin kyllä. Se meni TODELLA HIENOSTI. Olit selvästi harjoitellut hyvin. Olen niin ylpeä sinusta!" Hali.

Kysymyksiä ja vastauksia :)

Näin kysyi äiti mallikysymysten innoittamana ja näin muksut vastasivat :)


1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
M: syömään / siivoa huone
A: käsien pesulle

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
M: että käyttäytyy hyvin ja se on minusta mukavaa
A: että kukat kasvaa hyvin ja että annan niille vettä

3. Mikä tekee surulliseksi?
M: jos käyttäytyy huonosti... ja vihaiseksi… joutuu jäähylle...

A: jos huutaa

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
M: hömpöttäminen
A: kynttiläillallinen

5. Millainen äitisi oli lapsena
M: oli pitkät hiukset
A: äiti sai tietokoneen

6. Kuinka vanha äitisi on?
M: viisikymmnentäviisi
A: sellainen, joka voi ajaa autoa

7. Kuinka pitkä äitisi on?
M: kattoon asti
A: päästä kantapäähän

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
M: siivoaminen 

A: tietokoneen käyttäminen rauhassa

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
M: siivoaa
A: leikkii Martin kaa

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
M: kun äiti tulisi lehteen
A: ??

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
M: siivoamisessa

A: tietokoneessa

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
M: ruohonleikkaamisessa
A: laittamaan nenän päälle rahaa

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
M: rahaa, se käy pankissa
A: käy pankissa

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
M: nakkisämpylä
A: liha

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
M: äiti tekee mitä käsken
A: siksi kun äiti laittaa minut nukkumaan

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
M: Hippo
A: ??

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?¨
M: minä leikin ja äiti on tietokoneella
A: käydään kävelylenkillä

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
M: molemmilla on samanväriset silmät
A: samanlaiset korvat

19. Mitä eroa teissä on?
M: hiukset
A: eriväriset paidat

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
M: äiti on synnyttänyt minut
A: äiti on ostanut minulle näin ihanan mekon 

 

 

Kalajoen muistoja

Tässä postauksessa kuvat saavat puhua puolestaan...

Kalajoen lomaviikolla kävi nimittäin niin, 

että eräs Kalajoen markkinointia edistäviä nettisivuja

suunnitteleva markkinointi-immeinen bongasi

meidät käppäilemästä pahaa-arvaamattomina

maanantaisena iltapäivänä rannalta kohti 

lomahuoneistoamme. 

Ja sitten kävikin niin, että keskiviikkoaamuna

löysimme itsemme kuvauksista samaiselta rannalta...

Ammattivalokuvaaja saa ihmeitä aikaan, vai mitä?

Tämä viimeinen "Rantaihmettely" löytyy muuten 

Facebookista Visit Kalajoki -sivun taustakuvana :)

Meidän uimapukumalli ♥

Heinäkuisia hommia

Heippa!

Isä lupasi, että kun opin jalan toipumisen jälkeen

taas kunnolla kävelemään ontumatta ja juoksemaankin, 

niin se ostaa mulle skeitti-laudan. 

Ja opinhan mä! 

Just sopivasti lomaan mennessä :)

Heti loman alettua lähdettiin Kalajoelle, 

ja siellä oli hyvä harjoitella.

Kaikenlaisia temppujakin...

Meidän perheen tytöt myös Kalajoella.

Mökin pihapiirissä oli kiikut ja saihan niissä aika kovat vauhdit.

Alkuviikosta sää oli Suomenkesäinen, mutta loppuviikosta aivan 

Etelä-Eurooppalaisen helteinen...

Minäkin uskaltauduin uimaan mereen ja Apsu tietty myös :)

Pihalta löytyi kaikkia pieniä kavereita, 

tässäkin kaverina punainen jäärä. 

Parasta pihapiirissä oli kuitenkin naapurin-

naapurissa asuva Hippo-kummi! 

Siitä oli seuraa koko lomaviikon ajan, 

samoin villakoira Jimistä, 

jota me Aadan kanssa saatiin taluttaakin!

Edelleen Kalajoen rantaa ja hiekkasärkkiä. 

Kuka kaípaa lomalle etelään, 

kun Suomessa on aurinkoa ja tällaisiä maisemia?!

Rantaelämä osaa väsyttääkin...

Illalla saatettiin vähän rentoutua telkkarin ääressä...

Kalajoenkin viikko meni nopsasti, 

ja sieltä lähdettiin ajelemaan kohti Riihimäen mummulaa. 

Matkalla kuitenkin pysähdyttiin 

Ti-Ti -nallen talossa Ikaalisissa.

Siellä voi ruokkia eläimiä...

ja tietysti tavata nalleja :)

Riihimäellä tavattiin ystäviä 

ja poikettiinhan me myös Korkeasaaressa. 

Tiikerit, leijonat, käärmeet oli parhaita!

Riihimäen reissun jälkeen pistäydyttiin 

kotona tekemässä vaatehuoltoa, 

ja suunnattiin uudelle reissulle, 

Rauman mökille. 

Tuon viikon aikana käväistiin Turussa kummilla, 

ja Naantalissa muumeilla. 

Ja nautittiin auringosta, 

jota siellä länsirannikolla oli 

tarjolla paljon enempi kuin kotona Savossa.

"Vähän pelottaa, mutta ei paljon. 

Jännittää vaan", sanoi Apsu, 

kun merelle soutelemaan oli lähdössä. 

Rauman reissun jälkeen vietettiin vielä muutama 

päivä kotilomaa Kuopiossa. 

Apsu uskaltautui järveenkin uimaan, 

vaikka aika kylmää oli vesi. 

Mä taas keskityin heittelemään kiviä järveen... 

  

Vihdoinkin kesä!

Heippa!

Kun kipsi oli poissa ja jalka vähän voimistui, 

alkoi Martti piristyä! 

Me päästiin taas päiväkotiin 

ja elämä alkoi normalisoitua.

Kesäkin teki tuloaan, 

eikä me oltais millään maltettu odottaa...

Varsinkin kun tiesin, että ihan pian on

mun synttärit!

Vaikka olihan niitä juhlia jo aiemminkin 

- äitilläkin oli kesäkuussa syntymäpäivä.

 

Yhtenä iltana oli kyllä hassua, 

kun kaksi oravaa olisi ihan väkisin

halunneet tulla meille sisälle!

Sitten kaikki odotus palkittiin, 

koitti synttäreiden aika! 

Juhliminen alkoi vähän varaslähdöllä

päiväkodissa jo perjantaina. 

Ja illalla tulivat 

Riihimäen mummu ja pappa.

Ja sain avata ekat paketit :) 

Varsinaisena syntymäpäivänä kelpasi poseerata, 

kun enää ei niin kovasti jännittänyt.

Aada 3-vuotta - virallinen syntymäpäiväkuva :)

 

Aamupalan jälkeen saatiin kurkistaa pihalle.

Ja siellä se suurin synttäriyllätys odotti:

meilläkin on nyt vihdoin oma trampoliini!

Siitäpä riittää iloa luultavasti koko kesäksi!

Ja koko kulmakunnan lapsille :)

Synttärikakkua piti odottaa sunnuntaille asti!

Sitten tulivat juhlimaan kaikki kaverit 

ja muutama kummikin.

Minäpä sain puhallettua kaikki kynttilät kerralla! 

Vieraiden kanssa sitten vietettiin mukava sunnuntai-ilta

herkkutellen ja leikkien.

Onneksi on kesä ja pitkät valoisat illat!

Trampalta kun ei millään malttaisi lähteä iltapuuhiin...

Mutta onhan niitä tietty muitakin touhuja. 

Marttikin saa jo ajaa pyörällä!

Vähän sen piti sitä tietty ensin harkita... 

eihän se muuten olisi Martti...

Mutta siitä se sitten lähti! 

Martti osaa ajaa ilman apupyöriä!!

Minäkin olisin samalla halunnut luopua appareista,

mutta äiti ja isä saivat vielä suostuteltua

pitämään apurattaat paikoillaan...

Mutta kyllä minäkin sitten ensi kesänä!