Tule joulu kultainen

Kyllähän tässä on eletty joulunodotuksen

tunnelmissa jo pitkän aikaa...

otettu tonttukuvia...

seurattu joulukoristeiden ripustamista...

nautittu joulunalusajan ilosta...

ja valosta!

Ja sitten viimein alkoi joululoma

ja eräänä aamuna mä heräsin... 

joulukuusi oli koristettu!

"Joulu on täällä!" mä huusin

ja juoksin villinä pitkin huushollia :)

Ulla-mummu ja Eero-pappa olivat myös tulleet 

meille joulunviettoon. 

Ja koko päivänmittaisen odotuksen

jälkeen tuli meille vielä yksi vieras lisää:

JOULUPUKKI!

Me ei Aadan kanssa pelätty joulupukkia yhtään

ja mä jopa lauloin sille pukille oman Pohjantähti-lauluni!

Aadalle joulupukki toi ihanan takin! 

Se taisi olla Apsun lempilahja.

Mä sain tämmöiset taisteluvälineet!

Ja kyllä paljon muutakin. 

Ylipäänsä mä olen sitä mieltä, 

että joulupukki toi liikaa lahjoja...

Aada - pikkuinen rumpalityttö :)

Ja sitten mä sain melkoisen määrän 

pelastusajoneuvoja...

ja vielä rakennusvälinesarjan. 

Iskä osaa rakentaa niillä vaikka mitä hienoja juttuja :)

Joulunvietto jatkui aaton jälkeen 

rauhallisissa tunnelmissa.

Vanhoja leluja unohtamatta...

 

ja kynttilää poltellen!

 

Putket päässä

Heipparallaa!

Niin mä sitten sain putket korviin. 

Ja samalla reissulla menetin kitarisan.

Äitiä jännitti varmasti yhtä paljon (tai enemmän)

kuin mua, mutta hyvin se operaatio meni.

Meillä oli lomaa 1.-2.12. ja silloin sitten oli se H-hetki.

Äiti oli mulle kertonut, mistä on kysymys ja 

vielä edellisenä iltana se kertasi niin tarkkaan

kuin itse tiesi, mitä seuraavana päivänä tulisi tapahtumaan.

Sitten mä nukahdin ihan levollisena.

Ja sitten aamulla mä oma-aloitteisesti heräsin

klo 6 - olihan äiti sanonut, että aikainen on 

meillä herätys. 

Ja huippureippaasti me suoriuduimme

aamutoimista niin, että tasan klo 7 olimme 

Mehiläisen ovella.

Se operaatio itsessään sujui hyvin, kun muthan 

nukutettiin eikä siis kipua ollut.

Ja äiti odotti mun sängyn vieressä, kun mä heräsin.

Olihan mun olo vähän aikaa tokkurainen

ja oli pidettävä äitiä sormesta kiinni, ettei muksahtanut 

nurin, mutta kun se uniaine sitten vähitellen 

poistui ja mä virkosin ihan kunnolla, aloin varsin

määrätietoisesti vaatia takaisin kotiin.

Ja äidille tuli kiire soittaa iskä ja Martti hakemaan...

Toipuminen sujui hienosti.

Tosin ekana päivänä ei olisi saanut syödä kuin 

viileitä juttuja, keittoja jne, mutta kun ne ei mulle

oikein maistuneet, niin äidin oli pakko antaa

mulle nakkeja eikä ne yhtään kurkkua haitanneet.

Jotain tukevaa masun täytettä oli saatava, 

olihan mulla ollut pitkä paasto!

 Sitten tulivatkin Ulla-mummu ja Isa-täti kylään. 

Tuliaispakettien aukaiseminen on mukavaa, ja

vielä kun sieltä paljastuu näinkin hieno uusi mekko!

Marttikin oli iloisella mielellä, kun mun leikkaus oli 

mennyt hyvin - taisi isoveljeäkin vähän jännittää...

Eikä mun korvista sojottanut mitään putkia, 

vaikka Martti niin taisi vähän etukäteen luulla :D

 No, eihän se operaatio välittömästi mitään auttanut, 

vaan flunssa iski heti leikkausta seuraavana päivänä. 

Melkein kolme viikkoa sinniteltiin, 

mutta olihan se taas aloitettava kuuri.

Jos vaikka jouluksi tämäkin 

räkänokka olis terve!

Mukavaa Joulunodotusta!

Piiri pieni pyörii...

Piiri pieni pyörii...

 Apsu ja Martti siinä hyörii...

Toisiansa tervehtää, sitten paikoillensa jää!

Vaikka meidän Apsu kyllä tykkää vielä enemmän 

siitä säkeistöstä, jossa sanotaan, että

"sormet sanoo soo-soo-soo, 

kengän kannat koo-koo-koo! :)

Musta on tullut tosi kova laulaja! 

Mä muistan ihan hirveästi kaikkien laulujen 

sanoja ja toisaalta itsekin voi keksiä 

kaikenmoisia sanoituksia.

 Meidän Apsu on kyllä melkoinen linssilude...

 mutta kyllähän mäkin osaan, jos vaan haluan :)

 Apsu on oppinut viime aikoina kaikkea hauskaa, 

kuten kiipeilemistä...

 ...ja tasapainoilemista!

Se yrittää tehdä kaikkea mahdollista mun perässä.

Mutta vaan mä osaan seistä näin hienosti yhdellä jalalla! 

 

Apsu on taas ollut kipeänä, 

mutta onneksi se silti jaksaa olla iloinen!

Kun sille meidän Apsulle aina tulee korvatulehdus, 

niin reilun viikon päästä sille laitetaan korviin putket!

Mua vähän mietityttää, että miltä se pikkusisko sitten 

näyttää... putket korvissa?!?

Vieraita etelästä

 Heippa, täällä Aada!

Minä oon melkoinen sottasaara ruokapöydässä!

Kun suurin nälkä on ohi, alkaa sitten aikamoinen meno...

Ruoat lentelee lattialle ja maito pitää aina kaataa, 

koska kukapa nyt maitoa joisi, yäks. Paitsi tietty Martti...

Välillä äiti ihan hermostuu ja komentaa, 

mutta ei se mua haittaa... naurattaa vaan...

ja äitiä ärsyttää vielä hitusen enemmän :D

Me ollaan oltu jo tälle syksyä pari kertaa kipeinä, 

mut kävipä tuuri, että oltiin jotenkuten terveinä sentään, 

kun saatiin vieraita etelästä.

Äitin kummityttö Reetta on kiva kaveri!

Ja silloin piti vähän poseeratakin, kun oli kerran kamera esillä. 

Pinnikin päässä... Ai että mä olen nätti :)

Me ollaan äitin ja isän mukuloita!

Terve!

Mitäs me mopoilijat! 

Me olemme perustaneet uuden blogin, 

joka on meidän yhteinen. 

Tänään kirjoitan minä, Martti!

Minä Martti ja mun pikkusisko Aada (tai tuttavallisemmin Aapa, 

Aapeli Paapeli, Absu Babsu tai Aatukka-vauva)

aloitimme hoidon päiväkodissa syyskuussa. 

Hohhoijaa, olihan se muutos aiempaan arkeen, 

ja alkuun vähän jännitti, mutta minut otti

huomaansa ennestään tuttu mun oma Aila, 

joten kaikki sujui alusta saakka melkoisen hyvin.

Ja mulla on siellä niin monta kaveria!

Aapaa taas hoitaa vauvahoitolassa ihana Mussu, 

jonka Aapa hyväksyi hoitajakseen heti 

- harjoitteluvaiheen pienen pohdiskelun päätteeksi!

Hoitopäivien jälkeen sitten huilataan illat kotosalla, 

revitään äitiä suuntaan jos toiseen ja välillä kiusataan toisiamme...

Mutta on meillä usein aika mukavaakin.

Niin kuin tuosta alla olevasta videostakin 

saattaa ehkä päätellä... :)