Tule joulu kultainen

Kyllähän tässä on eletty joulunodotuksen

tunnelmissa jo pitkän aikaa...

otettu tonttukuvia...

seurattu joulukoristeiden ripustamista...

nautittu joulunalusajan ilosta...

ja valosta!

Ja sitten viimein alkoi joululoma

ja eräänä aamuna mä heräsin... 

joulukuusi oli koristettu!

"Joulu on täällä!" mä huusin

ja juoksin villinä pitkin huushollia :)

Ulla-mummu ja Eero-pappa olivat myös tulleet 

meille joulunviettoon. 

Ja koko päivänmittaisen odotuksen

jälkeen tuli meille vielä yksi vieras lisää:

JOULUPUKKI!

Me ei Aadan kanssa pelätty joulupukkia yhtään

ja mä jopa lauloin sille pukille oman Pohjantähti-lauluni!

Aadalle joulupukki toi ihanan takin! 

Se taisi olla Apsun lempilahja.

Mä sain tämmöiset taisteluvälineet!

Ja kyllä paljon muutakin. 

Ylipäänsä mä olen sitä mieltä, 

että joulupukki toi liikaa lahjoja...

Aada - pikkuinen rumpalityttö :)

Ja sitten mä sain melkoisen määrän 

pelastusajoneuvoja...

ja vielä rakennusvälinesarjan. 

Iskä osaa rakentaa niillä vaikka mitä hienoja juttuja :)

Joulunvietto jatkui aaton jälkeen 

rauhallisissa tunnelmissa.

Vanhoja leluja unohtamatta...

 

ja kynttilää poltellen!

 

Putket päässä

Heipparallaa!

Niin mä sitten sain putket korviin. 

Ja samalla reissulla menetin kitarisan.

Äitiä jännitti varmasti yhtä paljon (tai enemmän)

kuin mua, mutta hyvin se operaatio meni.

Meillä oli lomaa 1.-2.12. ja silloin sitten oli se H-hetki.

Äiti oli mulle kertonut, mistä on kysymys ja 

vielä edellisenä iltana se kertasi niin tarkkaan

kuin itse tiesi, mitä seuraavana päivänä tulisi tapahtumaan.

Sitten mä nukahdin ihan levollisena.

Ja sitten aamulla mä oma-aloitteisesti heräsin

klo 6 - olihan äiti sanonut, että aikainen on 

meillä herätys. 

Ja huippureippaasti me suoriuduimme

aamutoimista niin, että tasan klo 7 olimme 

Mehiläisen ovella.

Se operaatio itsessään sujui hyvin, kun muthan 

nukutettiin eikä siis kipua ollut.

Ja äiti odotti mun sängyn vieressä, kun mä heräsin.

Olihan mun olo vähän aikaa tokkurainen

ja oli pidettävä äitiä sormesta kiinni, ettei muksahtanut 

nurin, mutta kun se uniaine sitten vähitellen 

poistui ja mä virkosin ihan kunnolla, aloin varsin

määrätietoisesti vaatia takaisin kotiin.

Ja äidille tuli kiire soittaa iskä ja Martti hakemaan...

Toipuminen sujui hienosti.

Tosin ekana päivänä ei olisi saanut syödä kuin 

viileitä juttuja, keittoja jne, mutta kun ne ei mulle

oikein maistuneet, niin äidin oli pakko antaa

mulle nakkeja eikä ne yhtään kurkkua haitanneet.

Jotain tukevaa masun täytettä oli saatava, 

olihan mulla ollut pitkä paasto!

 Sitten tulivatkin Ulla-mummu ja Isa-täti kylään. 

Tuliaispakettien aukaiseminen on mukavaa, ja

vielä kun sieltä paljastuu näinkin hieno uusi mekko!

Marttikin oli iloisella mielellä, kun mun leikkaus oli 

mennyt hyvin - taisi isoveljeäkin vähän jännittää...

Eikä mun korvista sojottanut mitään putkia, 

vaikka Martti niin taisi vähän etukäteen luulla :D

 No, eihän se operaatio välittömästi mitään auttanut, 

vaan flunssa iski heti leikkausta seuraavana päivänä. 

Melkein kolme viikkoa sinniteltiin, 

mutta olihan se taas aloitettava kuuri.

Jos vaikka jouluksi tämäkin 

räkänokka olis terve!

Mukavaa Joulunodotusta!