Tänä vuonna marraskuuta odotettiin
suuremmalla innolla kuin yleensä.
23. päivä pakkasi tämä perhe kesäkimpsut ja kampsut,
nousi lentokoneeseen ja liisi Bahia Feliziin lämmittelemään,
Lapset osoittautuivat armoitetuiksi turisteiksi:
perillä oltiin Suomen aikaa noin 1:30 aamuyöllä,
ja kun lomahuoneisto vielä antoi vähän etsiä
itseään, alkoi isän kädet väsyä ja
äidin hermo pettää,
mutta minä Martti vaan totesin,
että "ehkä se loma-asunto jo seuraavaksi löytyy!"
Kaikista oli ihanaa, kun sai olla ulkona
kesävaatteissa ja crockseilla!
Rannassa riitti hiekkaa kaivamiseen...
ja juoksemiseen!
Nousuveden aikaan saattoi myös vilvoitella varpaita Atlantissa...
ja mulle se hyvin riittikin. Vain Apsu uskaltui mereen uimaan!
Yksi päivä oli sovittu reissupäiväksi:
Palmitos Park odotti meitä pienen bussimatkan takana.
Hieman retkipäivää varjosti se, että reppu,
jossa oli koko porukan pitkähihaiset, päivän eväät
ja alkumatkan valokuvat sisältävä kamera,
jäi linja-autoon!
Onneksi päivä oli aurinkoinen ja lämmin,
pitkähihaisia ei tarvittu,
ja eväitäkin sai ostettua paikan päältä.
Mutta se kamera ja valokuva-aarteet jäivät
tietysti vähän harmittamaan...
Eläintarhassa ei kuitenkaan ehtinyt murehtia:
ekaksi vastassa oli kilpikonnia.
Sitten nähtiin magnusteja...
Aada ihmetteli äänekkäitä papukaijoja
äidin sylissä;
ja orkideat olivat yhtä hienoja kuin aina kotona purkissa :)
Taas papukaijoja, monen värisiä...
mutta parasta kuitenkin olivat delfiinit!
Niitä mä olin odottanut koko päivän!
Olivat ne aika taitavia...
ja temput ehkä vielä hurjempia kuin Särkänniemessä!
Maisemat olivat hienoja ja kävelymatkaa kertyi
yhdelle päivälle enemmän kuin neljävuotias jaksaa!
Onneksi meillä oli sateenvarjorattaat mukana,
ja niissä pystyi ottamaan pienet päiväunet.
Heräsin kuitenkin juuri sopivasti ennen kotkaesitystä!
Isot petolinnut lensivät kouluttajan käskystä lavalle
katsojien päälakia hipoen ja saivat palkakseen
raa´an lihan palasia!
Ja sitten ne lensivät ylös taivaalle näkyen
enää pienen pieninä pisteinä
ja kouluttajan kehotuksesta palasivat
taas lavalle haukkaamaan lihaisat palkkansa.
Päivät kuluivat ja koko perhe nautti:
kauniista säästä, auringosta, hyvästä ruoasta
ja leppoisasta olosta.
Mekään ei Apsun kanssa aina muistettu riidellä :)
Meri oli hassu:
välillä ranta oli ihan hiekkainen,
muttalaskuveden aikaan ranta oli täynnä laavakiviä
ja niitä tietysti piti heitellä mereen niin paljon kuin pystyi.
Joka päivä käytiin ravintolassa syömässä,
koska meillä oli all-inclusive,
eikä äidin tarvinnut laittaa kertaakaan ruokaa!
Yhtenä iltana käytiin vähän paremmin syömässä
"kynttiläravintolassa".
Välillä meillä oli ihanan sopuisaa...
mutta välillä Apsua vaivasi uhmaikä...
"EN HALUA", Apsu huusi
ja heittäytyi maahan,
kun sitä ei oikein huvittanut mikään.
Mutta onneksi myös Kanarialla oli kiikkuja,
kiikussa huono tuuli häviää,
varsinkin kun osaa jo ihan itse ottaa vauhtiakin :)
Äiti...
ja isäkin saivat loman aikana vähän levätä...
mutta meillä pienillä...
riitti vauhtia...
ja vaarallisia tilanteita
koko loman ajan!
Yhdessä puistossa oli varsin tutunnäköiset välineet,
ja nehän olivatkin suomalaista tekoa.
Än yy tee nyt...
ja hop!
Vauhtiin pinkaisen
kera hämähäkkimiehen...
ja alas lasken
kaikista voiton vieden!
Kaikki hauska kai loppuu aikanaan...
mutta ennen kotiin lähtöä vietettiin kuitenkin
mukava viimeinen ilta!
Kotiin paluun jälkeen alkoikin joulun odotus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti