Kysymyksiä ja vastauksia :)

Näin kysyi äiti mallikysymysten innoittamana ja näin muksut vastasivat :)


1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
M: syömään / siivoa huone
A: käsien pesulle

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
M: että käyttäytyy hyvin ja se on minusta mukavaa
A: että kukat kasvaa hyvin ja että annan niille vettä

3. Mikä tekee surulliseksi?
M: jos käyttäytyy huonosti... ja vihaiseksi… joutuu jäähylle...

A: jos huutaa

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
M: hömpöttäminen
A: kynttiläillallinen

5. Millainen äitisi oli lapsena
M: oli pitkät hiukset
A: äiti sai tietokoneen

6. Kuinka vanha äitisi on?
M: viisikymmnentäviisi
A: sellainen, joka voi ajaa autoa

7. Kuinka pitkä äitisi on?
M: kattoon asti
A: päästä kantapäähän

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
M: siivoaminen 

A: tietokoneen käyttäminen rauhassa

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
M: siivoaa
A: leikkii Martin kaa

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
M: kun äiti tulisi lehteen
A: ??

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
M: siivoamisessa

A: tietokoneessa

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
M: ruohonleikkaamisessa
A: laittamaan nenän päälle rahaa

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
M: rahaa, se käy pankissa
A: käy pankissa

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
M: nakkisämpylä
A: liha

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
M: äiti tekee mitä käsken
A: siksi kun äiti laittaa minut nukkumaan

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
M: Hippo
A: ??

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?¨
M: minä leikin ja äiti on tietokoneella
A: käydään kävelylenkillä

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
M: molemmilla on samanväriset silmät
A: samanlaiset korvat

19. Mitä eroa teissä on?
M: hiukset
A: eriväriset paidat

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
M: äiti on synnyttänyt minut
A: äiti on ostanut minulle näin ihanan mekon 

 

 

Kalajoen muistoja

Tässä postauksessa kuvat saavat puhua puolestaan...

Kalajoen lomaviikolla kävi nimittäin niin, 

että eräs Kalajoen markkinointia edistäviä nettisivuja

suunnitteleva markkinointi-immeinen bongasi

meidät käppäilemästä pahaa-arvaamattomina

maanantaisena iltapäivänä rannalta kohti 

lomahuoneistoamme. 

Ja sitten kävikin niin, että keskiviikkoaamuna

löysimme itsemme kuvauksista samaiselta rannalta...

Ammattivalokuvaaja saa ihmeitä aikaan, vai mitä?

Tämä viimeinen "Rantaihmettely" löytyy muuten 

Facebookista Visit Kalajoki -sivun taustakuvana :)

Meidän uimapukumalli ♥

Heinäkuisia hommia

Heippa!

Isä lupasi, että kun opin jalan toipumisen jälkeen

taas kunnolla kävelemään ontumatta ja juoksemaankin, 

niin se ostaa mulle skeitti-laudan. 

Ja opinhan mä! 

Just sopivasti lomaan mennessä :)

Heti loman alettua lähdettiin Kalajoelle, 

ja siellä oli hyvä harjoitella.

Kaikenlaisia temppujakin...

Meidän perheen tytöt myös Kalajoella.

Mökin pihapiirissä oli kiikut ja saihan niissä aika kovat vauhdit.

Alkuviikosta sää oli Suomenkesäinen, mutta loppuviikosta aivan 

Etelä-Eurooppalaisen helteinen...

Minäkin uskaltauduin uimaan mereen ja Apsu tietty myös :)

Pihalta löytyi kaikkia pieniä kavereita, 

tässäkin kaverina punainen jäärä. 

Parasta pihapiirissä oli kuitenkin naapurin-

naapurissa asuva Hippo-kummi! 

Siitä oli seuraa koko lomaviikon ajan, 

samoin villakoira Jimistä, 

jota me Aadan kanssa saatiin taluttaakin!

Edelleen Kalajoen rantaa ja hiekkasärkkiä. 

Kuka kaípaa lomalle etelään, 

kun Suomessa on aurinkoa ja tällaisiä maisemia?!

Rantaelämä osaa väsyttääkin...

Illalla saatettiin vähän rentoutua telkkarin ääressä...

Kalajoenkin viikko meni nopsasti, 

ja sieltä lähdettiin ajelemaan kohti Riihimäen mummulaa. 

Matkalla kuitenkin pysähdyttiin 

Ti-Ti -nallen talossa Ikaalisissa.

Siellä voi ruokkia eläimiä...

ja tietysti tavata nalleja :)

Riihimäellä tavattiin ystäviä 

ja poikettiinhan me myös Korkeasaaressa. 

Tiikerit, leijonat, käärmeet oli parhaita!

Riihimäen reissun jälkeen pistäydyttiin 

kotona tekemässä vaatehuoltoa, 

ja suunnattiin uudelle reissulle, 

Rauman mökille. 

Tuon viikon aikana käväistiin Turussa kummilla, 

ja Naantalissa muumeilla. 

Ja nautittiin auringosta, 

jota siellä länsirannikolla oli 

tarjolla paljon enempi kuin kotona Savossa.

"Vähän pelottaa, mutta ei paljon. 

Jännittää vaan", sanoi Apsu, 

kun merelle soutelemaan oli lähdössä. 

Rauman reissun jälkeen vietettiin vielä muutama 

päivä kotilomaa Kuopiossa. 

Apsu uskaltautui järveenkin uimaan, 

vaikka aika kylmää oli vesi. 

Mä taas keskityin heittelemään kiviä järveen... 

  

Vihdoinkin kesä!

Heippa!

Kun kipsi oli poissa ja jalka vähän voimistui, 

alkoi Martti piristyä! 

Me päästiin taas päiväkotiin 

ja elämä alkoi normalisoitua.

Kesäkin teki tuloaan, 

eikä me oltais millään maltettu odottaa...

Varsinkin kun tiesin, että ihan pian on

mun synttärit!

Vaikka olihan niitä juhlia jo aiemminkin 

- äitilläkin oli kesäkuussa syntymäpäivä.

 

Yhtenä iltana oli kyllä hassua, 

kun kaksi oravaa olisi ihan väkisin

halunneet tulla meille sisälle!

Sitten kaikki odotus palkittiin, 

koitti synttäreiden aika! 

Juhliminen alkoi vähän varaslähdöllä

päiväkodissa jo perjantaina. 

Ja illalla tulivat 

Riihimäen mummu ja pappa.

Ja sain avata ekat paketit :) 

Varsinaisena syntymäpäivänä kelpasi poseerata, 

kun enää ei niin kovasti jännittänyt.

Aada 3-vuotta - virallinen syntymäpäiväkuva :)

 

Aamupalan jälkeen saatiin kurkistaa pihalle.

Ja siellä se suurin synttäriyllätys odotti:

meilläkin on nyt vihdoin oma trampoliini!

Siitäpä riittää iloa luultavasti koko kesäksi!

Ja koko kulmakunnan lapsille :)

Synttärikakkua piti odottaa sunnuntaille asti!

Sitten tulivat juhlimaan kaikki kaverit 

ja muutama kummikin.

Minäpä sain puhallettua kaikki kynttilät kerralla! 

Vieraiden kanssa sitten vietettiin mukava sunnuntai-ilta

herkkutellen ja leikkien.

Onneksi on kesä ja pitkät valoisat illat!

Trampalta kun ei millään malttaisi lähteä iltapuuhiin...

Mutta onhan niitä tietty muitakin touhuja. 

Marttikin saa jo ajaa pyörällä!

Vähän sen piti sitä tietty ensin harkita... 

eihän se muuten olisi Martti...

Mutta siitä se sitten lähti! 

Martti osaa ajaa ilman apupyöriä!!

Minäkin olisin samalla halunnut luopua appareista,

mutta äiti ja isä saivat vielä suostuteltua

pitämään apurattaat paikoillaan...

Mutta kyllä minäkin sitten ensi kesänä!

Kevään sävel

Iloisissa merkeissä alkoi kevät Kytökorvilla. 

Apsu sai uudet saappaat 

ja ne olivat niin ihanat, 

että niitä piti alkuun pitää yötä päivää...

Mutta niinhän siinä sitten kävi, 

kuten olen jo aiemmin kertonut...

Viaton pyllymäen lasku, töksähdys 

- ja sääriluu poikki. 

Sunnuntainen siivouspäivä vaihtui 

KYS:n reissuksi iskän kanssa. 

Poikkinainen sääriluu sai aikaan kamalat kivut, 

ja kipsaaville lääkäreille mä jo jouduin sanomaan, 

että "MITÄ te lääkärit oikein teette?!?", 

kun sattui siis niin vietävästi.

Yö sairaalassa ei sujunut kovin hyvin...

Heräilin tunnin-parin välein 

ja sain lisää särkylääkettä. 

Ennen pitkää lääkäri kuitenkin totesi, 

että kipsi taitaa sattua vähän liikaa,

ja keskellä yötä se sirkkelöitiin irti. 

Seuraavana päivänä laitettiin 

uusi kipsi uusilla kivuilla. 

Siinä oli kuitenkin dinoja, 

ja mä totesin heti iskälle, 

että "nyt minulla on hyvä kipsi". 

Samana päivänä pääsin sitten kotiin. 

Mutta ei paljon naurattanut.

Mua väsytti, harmitti ja jalka oli kipeä. 

Äiti kyllä syötti särkylääkkeitä...

ja laittoi popcornia iltapalaksi.

Mutta alkuun mikään ei oikein maistunut. 

Ei ruoka, ei leikit, ei mikään.

Ensimmäinen yö kotonakin oli vähän hankala

- kipsi kiristi ja sitä piti löysätä ennen kuin uni tuli. 

Ekat päivät kuluivat katsellen dvd-elokuvia

ja maksellen univelkoja.

Apsukin vierasti isoa kipsiä ja pyörätuolia, 

ja oli mustis, kun kaikki pyöri minun ympärilläni... 

Iskän puhelimessa on Angry Birds, 

ja opinhan mä sitäkin pelaamaan. 

 Muutamien paremmin nukuttujen öiden jälkeen 

voimat alkoivat palautua ja mieli virkistyä. 

Lääkäri oli käskenyt jumpata jalkaa 

ja mähän jumppasin :)

Päivät kuluivat kotona. 

Ulla-mummu ja Ylivieskan mummu ja pappa

kävivät vuorotellen hoitamassa. 

Päiväkotiin olisi kyllä ollut vähän ikävä...

Pikkuhiljaa reviiri alkoi laajentua sängyn, sohvan

ja pyörätuolin ulkopuolelle: 

mä uskaltauduin lattialle leikkimään. 

Eikä Apsuakaan enää kipsi kauhistuttanut. 

Pikkulegoja... 

ja vähän lisää pikkulegoja. Ja isojakin. 

Hyvä keskittymiskyky on mahtava lahja! 

Aadaa ei mun kipsi ole hidastanut. 

Apsu juoksee ja jumppaa vauhdikkaammin kuin koskaan. 

 

Vauhti ja hyvä mieli tarttuukin :)

 Ollaan me niin parhaita kavereita!

Pääsiäisenä on ollut parasta, 

kun ollaan oltu koko porukka kotona.

 

 Äidin kanssa alettiin ulkoilla kärrylenkeillä, 

mutta viimein pääsiäisenä sää suosi ihan kunnolla 

ja lähdin kaivamaan hankeen.

Kaivurihommat onnistuu kipsijalallakin!

Mutta kylläpä harmittaa, kun en pääse vielä 

pyöräilemään. 

Apsu jo avasi pyöräilykauden. 

Muutaman viikon päästä meillä on toivottavasti 

jo melkoiset pyöräilykilpailut!