Kevään sävel

Iloisissa merkeissä alkoi kevät Kytökorvilla. 

Apsu sai uudet saappaat 

ja ne olivat niin ihanat, 

että niitä piti alkuun pitää yötä päivää...

Mutta niinhän siinä sitten kävi, 

kuten olen jo aiemmin kertonut...

Viaton pyllymäen lasku, töksähdys 

- ja sääriluu poikki. 

Sunnuntainen siivouspäivä vaihtui 

KYS:n reissuksi iskän kanssa. 

Poikkinainen sääriluu sai aikaan kamalat kivut, 

ja kipsaaville lääkäreille mä jo jouduin sanomaan, 

että "MITÄ te lääkärit oikein teette?!?", 

kun sattui siis niin vietävästi.

Yö sairaalassa ei sujunut kovin hyvin...

Heräilin tunnin-parin välein 

ja sain lisää särkylääkettä. 

Ennen pitkää lääkäri kuitenkin totesi, 

että kipsi taitaa sattua vähän liikaa,

ja keskellä yötä se sirkkelöitiin irti. 

Seuraavana päivänä laitettiin 

uusi kipsi uusilla kivuilla. 

Siinä oli kuitenkin dinoja, 

ja mä totesin heti iskälle, 

että "nyt minulla on hyvä kipsi". 

Samana päivänä pääsin sitten kotiin. 

Mutta ei paljon naurattanut.

Mua väsytti, harmitti ja jalka oli kipeä. 

Äiti kyllä syötti särkylääkkeitä...

ja laittoi popcornia iltapalaksi.

Mutta alkuun mikään ei oikein maistunut. 

Ei ruoka, ei leikit, ei mikään.

Ensimmäinen yö kotonakin oli vähän hankala

- kipsi kiristi ja sitä piti löysätä ennen kuin uni tuli. 

Ekat päivät kuluivat katsellen dvd-elokuvia

ja maksellen univelkoja.

Apsukin vierasti isoa kipsiä ja pyörätuolia, 

ja oli mustis, kun kaikki pyöri minun ympärilläni... 

Iskän puhelimessa on Angry Birds, 

ja opinhan mä sitäkin pelaamaan. 

 Muutamien paremmin nukuttujen öiden jälkeen 

voimat alkoivat palautua ja mieli virkistyä. 

Lääkäri oli käskenyt jumpata jalkaa 

ja mähän jumppasin :)

Päivät kuluivat kotona. 

Ulla-mummu ja Ylivieskan mummu ja pappa

kävivät vuorotellen hoitamassa. 

Päiväkotiin olisi kyllä ollut vähän ikävä...

Pikkuhiljaa reviiri alkoi laajentua sängyn, sohvan

ja pyörätuolin ulkopuolelle: 

mä uskaltauduin lattialle leikkimään. 

Eikä Apsuakaan enää kipsi kauhistuttanut. 

Pikkulegoja... 

ja vähän lisää pikkulegoja. Ja isojakin. 

Hyvä keskittymiskyky on mahtava lahja! 

Aadaa ei mun kipsi ole hidastanut. 

Apsu juoksee ja jumppaa vauhdikkaammin kuin koskaan. 

 

Vauhti ja hyvä mieli tarttuukin :)

 Ollaan me niin parhaita kavereita!

Pääsiäisenä on ollut parasta, 

kun ollaan oltu koko porukka kotona.

 

 Äidin kanssa alettiin ulkoilla kärrylenkeillä, 

mutta viimein pääsiäisenä sää suosi ihan kunnolla 

ja lähdin kaivamaan hankeen.

Kaivurihommat onnistuu kipsijalallakin!

Mutta kylläpä harmittaa, kun en pääse vielä 

pyöräilemään. 

Apsu jo avasi pyöräilykauden. 

Muutaman viikon päästä meillä on toivottavasti 

jo melkoiset pyöräilykilpailut!